Värimatkalle

Väriä elämään. Niin siinä kävi.

Täytin juuri 49-vuotta, joten voisi varmaan sanoa että jonkinlainen keski-iän kriisi koitti. Päätin ryhtyä henkisesti kuormittavan, mutta antoisan päivätyöni ohella kevytyrittäjäksi. Kaikki tapahtui hirveän nopeasti, mutta olen varma että tällä tiellä minun pitää kulkea.

Syksyt ovat minulle tyypillisesti todella raskaita, sillä pimeys imee minusta elinvoiman. Lohdutonta on myös, että vuosi vuodelta ne tuntuvat yhä raskaammilta. Viime syksynä aloin miettiä, että taidan lisäksi olla stressaantunut kaikesta arjen suorittamista. Olin jatkuvassa jännitystilassa leukaperiä myöten. Elämä tuntui tylsältä saman toistolta, suuntaa ei ollut. Ajattelin usein että tässä tämä on, muuta ei ole. Rutiinista toiseen.

Ajattelin antaa luonnollisuuden vallata minut. Värit hiljalleen sulivat pois minusta, pukeuduin mustaan, ruskeaan ja harmaaseen. En jaksanut pohtia vaatteitani, temmoin päälleni samaa kuin eilen ja mahdollisesti toissapäivänäkin. Olo oli kurja. Itkin usein aamuisin töihin ajellessani puolisolleni mitättömyyttäni. Sitä ettei elämässäni ollut enää mitään tarkoitusta tai edes tavoitetta. Tunsin, että olin kadottamassa itseni, tulossa näkymättömäksi. Suoritin kaikkea, rutiinilla. Ei ollut mitään haaveita tai tavoitteita, ei ollut suuntaakaan. Yritin vain selvitä päivästä toiseen. Värittömyys näivetti minua, enkä huomannut sitä itse.

Voi olla, että alkava kevät tai tyttäreni sanat lopulta saivat minut heräämään horteesta. Tajusin, ettei vielä ollut oikea aika luovuttaa. Tarvitsin suunnan ja tarkoituksen, Halusin löytää itseni uudelleen kaiken kerrostuneen harmaan alta. Oli aika ryhtyä pohtimaan, kuka minä oikein olinkaan.

Löytyi suunta. Löysin värit. Löysin innostuksen ja palon. Löysin tehtävän ja mission.

Ei ollut mitään menetettävää, joten oli mahdollisuus antaa palaa huolella ja se tyyli sopii minulle. Perustin yrityksen voidakseni toteuttaa ja kehittää itseäni.

Kaikki on vielä hyvin alussa, enkä aio edes miettiä tulevaisuutta. Tartuin tähän mahdollisuuteen ja nyt annan virran viedä. Aion nauttia matkasta, elää hetkessä. Eilinen on mennyttä, sitä ei ole. Ei ole liioin tulevaisuuttakaan. Minulla on siis vain tämä hetki ja opettelen nauttimaan siitä. Ammennan väreistä voimaa ja haluan jakaa sitä sinullekin.