Korviksia kohti

Ei yrittäjyys helppoa ole. Ainakaan omalla kohdallani. Mikään ei ole tullut nappia painamalla.

Myönnän, että pientä turhautumista on alkanut kehittyä pimenevään syksyyn. On ollut päiviä, jolloin itku on vienyt energian ja lohduttomuus musertanut mielen. "Minusta ei ole tähän" ja "minä en osaa tätä" -ajatukset ovat liian usein päässäni. "Mikään ei onnistu" ja " Kaikki ovat minua vastaan!" ovat ajatuksista niitä raadollisimpia. Taistelen kovasti niitä vastaan.

Värianalyysi -yrittäjyys ei ole ollut aivan sitä, mitä kuvittelin sen olevan. On ollut todella hiljaista, eikä ovi ole käynyt. Olen saanut asiakkaita juuri ja juuri sen verran, että saan vielä työtilani vuokran maksettua. Kannattavaa? Ei todellakaan.

Joutenolo ja pysähtyneisyys ovat minulle äärettömän vaikeita, koska olen tekevä ihminen. Se, että tuloksia ei synny suhteessa tehtyyn työhön ja innostuneisuuteen on aivan käsittämättömän vaikea omaksua. Pitkäjänteisyys? Tätäkö se tarkoittaa? Okei. Pelataan sitten tämmöistä peliä. Aion puskea sinnikkäästi eteenpäin. Pääasia on, että tekee. Tekee jotain. Yrittää. Tuottaa. Toimii. Aina jokin johtaa jonnekin. On kompurointikin eteenpäinmenoa.

Olin usein asiakkaalleni vinkannut, että esimerkiksi korvakoruilla olisi hyvä ryhtyä harjoittelemaan itselle uutta väriä. Aloinkin miettiä, että olisipa ihana jos tässä työtilassa olisi värikkäitä korvakoruja tarjolla asiakkaalle. Tein pientä kyselyä mahdollisen paikallisen yhteistyökumppanin löytämiseksi, mutta sopivaa ei löytynyt. Olin haudata idean kokonaan kunnes aivan yllättäen havahduin tosiasiaan, että olenhan tehnyt korvakoruja historiassani itsekin! Miksipä ei? Voisihan sitä yrittää! Turhia miettimättä ryhdyin tuumasta toimeen, kuten tapoihini kuuluu.

Kaivelin vanhat työvälineeni esiin ja hankin uutta materiaalia lisää. Loihdin kotiini työpisteen, jossa korvakorujen luominen olisi mukavaa, tehokasta ja jouhevaa. Alkuun kaavailin tekeväni ainoastaan yksinkertaisia nappikorviksia eri väreissä, mutta eihän se siihen aivan ole jäänyt. Nappikorvisten haaste on nimittäin kunnollinen ja pitävä liimaus. Ajatus kertakäyttökorviksista alkoi hieman hirvittää, koska laatu on minulle tietenkin tärkeää. Tutkin, selvittelin ja testailin. Lopulta löysin mielestäni pitävän liimausratkaisun. Valitsin pienen testiryhmän, joka otti liimatut korvikset käyttöönsä. Tulos oli positiivista, vaikka kuinka yritin ajatella pahinta, olla luottamatta itseeni. Onko totta, että onnistun sittenkin edes jossain? Enkö olekaan aivan niin epätoivoinen tapaus? Erään seuraajan vinkistä päätin tehdä myös roikkuvia, koukkukiinnitteisiä korviksia. Kaikki korujen metalliosat olen tilannut suomalaiselta Steely Pop -verkkokaupalta, jossa toimitus on huippunopeaa. Käyttämäni metalli on kirurginterästä, myös kullattuna versiona.

Korvakoruja myyn toistaiseksi Lönnrotinkadun toimipisteelläni sekä erilaisissa tapahtumissa, joihin osallistun jaksamiseni mukaan. Marras-joulukuulla olen osallistumassa neljään eri tapahtumaan kokeilumielessä. Tapahtumiin osallistumalla saan tuntumaa, kannattaako korvakorujen myyntiä jatkaa. Nettimyyntiä en ole vielä tässä vaiheessa valmis aloittamaan, mutta asia on kyllä hautumassa.

Syksy on ollut henkisesti raskas ja myös fyysiset terveyshuolet ovat hieman lisääntyneet. Operoitu selkä on alkanut muistuttaa taas olemassaolostaan ja yrittää laittaa sekin kapuloita rattaisiin. Iloiset asiat perheessä antavat minulle onnekseen voimaa. Lasten onnistumiset tuovat lohtua; hyviäkin asioita tapahtuu ja elämä jatkuu. Minusta tuli lokakuussa mummu ja sen myötä koen taas merkityksellisyyttä. Teen parhaani säilyttääkseni positiivisuuden. Haluan olla murehtimatta tulevaa ja nauttia jokaisesta terveestä päivästäni. Olen kiitollinen, kun voin liikkua ja jalkani kantavat. Kun kykenen puhumaan ja käteni toimivat. Nyt on aika elää.

Minulla on jonkinlainen luova vaihe meneillään ja ideoita syntyy päässäni vinhaa vauhtia. Aika näyttää, mitkä niistä lopulta päätyvät konkreettiselle tasolle. Pääasia on, että edes jotain tapahtuu ja että jaksan edelleen yrittää. Luovuttaa ei saa eikä tuleen saa jäädä makaamaan. "Eteenpäin!" sano kollega lumessa. Siinäpä siis mottoni.

Väriä sinunkin syksyysi!

Terkuin,

Teija

Polymeerimassasta valmistettuja korvakoru -aihioita.