Kivijalka on tärkeä

Halusin olla turhautumatta. En aivan onnistunut. Mutta ei se mitään. Turhautuminen on tunne ja se menee ohi. Tärkeintä on, että tunne on nyt tunnistettu ja siten se mahdollisesti myös vaimenee. En anna sille enempää valtaa.

Echart Tollen mukaisesti "kielteinen asenne ei ole koskaan optimaalinen keino tilanteen edistämiseksi. Itse asiassa se useimmiten vain kahlitsee sinut ja estää todellisen muutoksen". Turhautumisen tunteeseen ei siis ole syytä jäädä rypemään pidemmäksi aikaa.

Turhautumisen tunnetta käsitellessäni olen jälleen joutunut pysähtymään perusasioiden äärelle. Miksi ja kenelle tätä teen? Myös yrittäjänä joudun pohtimaan kohderyhmääni, kenelle haluan palveluani suunnata. Kenet haluan tavoittaa? En voi olla asiassa ympäripyöreä kuten vaikka että "kaikille naisille" tai väreistä kiinnostuneille". Kohderyhmän on oltava selkeämpi. Jos yritän tavoittaa somessa kaikkia naisia tai kaikkia ihmisiä, jotka pitävät väreistä en tavoita lopulta ketään. Sisällöstä tulee sillisalaattia eikä seuraaja voi tunnistaa riittävän selkeästi itseään. Hän skrollaa todennäköisesti ohi, koska sisältö ei puhuttele eikä herätä kiinnostusta. En myöskään voi tuottaa kestävää palvelua, ellei se istahda omaan persoonaani. Homma menee teennäiseksi ja teennäisyys ei viehätä minua.

Pala palalta alan hahmottaa tekemisen ydintä. Olen joutunut pohtimaan arvojani, joiden takana koen voivani seistä yrittäjänä. Tällä hetkellä tavallisuus ja aitous puhuttelevat minua eniten. Myös hyväksyntä ja itsensä toteuttaminen ovat minulle merkityksellisiä arvoja. Luonnollisuuttakin pohdin, mutta sen takana en kykene seisomaan. Rakastan mm meikkaamista. Minulle on edelleen vaikea kohdata meikittömät kasvot julkisesti ja minulla on epävarmuuksia itseni kanssa. En vielä hyväksy itseäni sellaisena kuin olen, mutta minulla on tahto opetella. Tosin, vaikka hyväksyisin itseni, en usko lopettavani meikkaamista. Meikkaaminen on minulle jotain muuta kuin peittämistä, en osaa sitä vielä selittää sen paremmin.

Minulla on myös tekemistä vartaloni hyväksymisen kanssa. Painon pudottaminen ei ole muuttanut itsehyväksyntääni paremmaksi. Löydän edelleen itsestäni epäkohtia ja epävarmuuksia. Vaikka olen kevyempi kuin viisi vuotta sitten, käytän edelleen paljon energiaa kehoni ajatteluun. Tunnen mm lähes jatkuvaa huolta mahdollisesta epäonnistumisesta painonhallinnassani sekä kontrollin pettämisestä. Kontrolli on hyväksi, mutta se voi olla myös kirous.

Joudun kohtaamaan itseni päivittäin pukeutuessani. Olen saanut huomattavaa apua sillä, että vaatevalikoimani on selkeytynyt värianalyysin myötä. Samalla olen tehnyt vaatteissa valinnan myös niiden istuvuuden kanssa. Voisin väittää, että tällä hetkellä suurin osa vaatteistani ovat päällevedettäviä ja toisiinsa sopivia. Selkeyttäminen on vähentänyt energiantarvetta aamuisiin itsesyytöksiin.

Tällaisin ajatuksin tänään.

Oletko sä sinut itsesi kanssa?

Terkuin,

Teija

.